Me, Myself and I - millainen koiranomistaja olen?

Tainan innoittamana aloin pohtimaan sitä, minkälainen olen koiran omistajana ja miten itse vaikutan koiraani. Faktahan on kuitenkin se, että jos koira tekee jotain "tyhmää", käyttäytyy huonosti tai ei tee niin kuin omistaja haluaa, voi katsoa ihan suoraan peiliin. Oma "helmasyntini" koiranomistajana on flegmaattisuus. Reagoin suhteellisen hitaasti asioihin ja jään välillä omiin ajatuksiin, jolloin en ehdi olemaan tilanteen tasalla. Koiran, etenkin nopean ja melko temperamenttisen, kanssa tulisi pystyä olemaan aina askeleen edellä. Ohitukset menevät esimerkiksi aina silloin hyvin, kun saan otettua Pennyyn kontaktin kunnolla ennen kuin Penny on vastaantulijaa edes huomannut. Kun Pennyn olemus terhakoituu, katse menee jo ihan muualle ja hihna kiristyy, tiedän että olen taas auttamattomasti myöhässä ja ohituksesta tulee pikemminkin vetoleikki kuin sivistynyt hihnassa kulkeminen.

Ihana, keväinen mutaoja ja onnesta soikea russeli

Penny on hyvähermoinen koira. Ja myös melko paksunahkainen. Se sallii minulta virheitä, toisaalta oppii nopeasti, mutta myös uudelleen oppii tarvittaessa. Toisaalta se saattaa kerta toisensa jälkeen kaahottaa liian lujaa ja hömpsöttää sinne tänne, ja se on esimerkiksi tippunut sohvan selkänojalta lukemattomia kertoja, lyönyt päätään tähystäessään ikkunaan, eikä tunnu edelleenkään hätkähtävän sitä. Toisaalta silloin, kun olen itse skarppina ja jaksan keskittyä, pystyn tarvittaessa olemaan hyvinkin nopea ja selkeä. Saan omalla toiminnallani koiran toimimaan oikein ja ajoitettua palkan juuri oikeaan kohtaan. Ehkä me jollain lailla täydennämme toisiamme - Penny vaatii minulta keskittymistä ja nopeaa reagointia, mutta toisaalta saatan omalla rauhallisella käyttäytymisellä rauhoittaa Pennyä joissakin tilanteissa.

"Kyllä mä osaan olla tosi söpö ja ihan kauheen flegmaattinenkin"

Mielenkiintoista oli myös Tainan kuvaama reaktio siitä, jos hän karjaisee koiralle hermonsa menetettyä. Mitä enemmän minulla menee hermot ja kiihdyn, tai joskus korotan koiralle ääntä, sitä enemmän koira kiihtyy. Se ei todellakaan tule jalkoihin nöyristellen makaamaan, kuten Loki, vaan juoksee vähän matkan päähän ja ottaa tilanteen enemmän haasteena tai leikkinä. Se saattaa juosta pöydän alle ja vaania siellä tai äristä. Ärrieri mikä ärrieri. Olenkin todennut, että positiivinen vahvistaminen ja houkutteilla pelaaminen, sheippaaminen ovat ehdottomasti paras tapa kouluttaa Pennyä. Talvella Pennyllä oli kausi, kun se juoksi pöydän alle joka kerta, kun otin hihnan esiin. Se tiesi, että hihnan jälkeen päälle tulee takki. Monta viikkoa yritin napata koiran kiinni lenkkiä varten niin, että se ei tajuaisi joutuvansa pihalle, ja tästä seurasi se, että sain entistä vauhdikkaammin paikalta liukenevan koiran, joka lymyili kolme kertaa päivässä pöydän alla odottaen kaameaa kohtaloaan ja takkiaan. Sen jälkeen menin itseeni ja pohdin, että mitä ihmettä olen tehnyt väärin. Tajusin, että en ollut missään vaiheessa opettanut Pennylle takin päälle laittoa. Takki oli sen mielestä super epämiellyttävä, ja vaikka se sai takin laitosta aina namin, oli tilanne sille pakote. Kaivoinkin vanhan kunnon naksuttimen kaapista, ja parissa päivässä Penny tuli vapaaehtoisesti muutamalla naksautuksella takin sisään ihan itse. Näissä tilanteissa sitä tuntee itsensä niin tyhmäksi. Onneksi virheistä voi oppia.

Pieni, suloinen karvatassu

Joskus pitäisi varmasti videoida omaa käyttäytymistä koiran kanssa, niin näkisi ulkopuolelta, mitä asioita tekee oikein ja mitä voisi tehdä toisin. Se ainakin on varmaa, että koiran kanssa oppii tarkkailemaan itseään eri tavalla ja oppii myös tietoisesti muuttamaan omaa käyttäytymistään. Jos esimerkiksi olen valmiiksi kiukkuinen lenkille lähdettäessä, menen mieluummin koirapuistoon ja annan koiran touhuilla siellä omiaan, ilman että siirrän ärtymykseni hihnaa pitkin koiraan. Penny opettaa minua jatkuvasti. Pakottaa keskittymään paremmin ja pitkäjänteisemmin, tekee minusta skarpimman ja opettaa minua myös oppimisesta paljon. Ensimmäinen oma koira avaa tien koirien maailmaan ja pakottaa ajattelemaan enemmän sitä, miten eläin maailmaa näkee. Miksi se käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy. Viikon päästä meillä alkaa agilitykurssi - joudumme Pennyn kanssa molemmat sellaiseen tilanteeseen, että teemme jotain uutta ja pääsemme opettelemaan uusia asioita yhdessä. Siellä varmasti pääsee pohtimaan vielä enemmän sitä, miten koira reagoi minuun.